Opiskelijakaveriltani Kakelta ostin MZ175 ES -pyörän, jolla ajelin muutaman opiskeluajan loppukesän. Pyörä oli Itä-Saksan moottoripyöräteollisuuden ensimmäisiä omia konstruktioita sen jälkeen, kun sotaa edeltävien DKW-mallien kopiointi ei enää riittänyt.

MZ 175 oli varsin persoonallisen näköinen käyttöpyörä: matala runko, kiinteä etuvalo, pienet 16" renkaat, etupyörässä keinuhaarukkajousitus. Tekniikka oli suojattu hyvin pelti- ja kevytvalukuorien sisään, ja ketjutkin oli täysin koteloitu. Kaiken kruunasi pirtsakka oranssi väritys. Kaksitahtikone oli jotensakin toimiva, kunhan jaksoi puhdistaa tulpasta piikkejä määrävälein. Kampiakselin päässä oleva kytkin vaati totuttelua: kytkimen luistattaminen liikkeelle lähtiessä ei tahtonut mitenkään onnistua.

Ajo-ominaisuudet olivat kuin sian selässä olisi ollut: pyörä ei kulkenut hetkeäkään suoraan itsekseen vaan sitä piti ajaa koko ajan.

Ehkä tämä on selityksenä siihen, että kun kaksi tamperelaista kölviä varastivat MZ:n silloisen työpaikkani edustalta, he ajoivat uudella saaliillaan nurin jo kolmannessa risteyksessä. Oli elämäni nopein poliisipalvelu: Menin Poliisilaitokselle tekemään varkausilmoitusta. Kun lomake oli naputeltu valmiiksi, tuli huoneeseen toinen konstaapeli ja kysyi, että 'onko tällainen pyörä teidän: se olisi talteen otettuna tuolla yläparkkipaikalla pikku kaatumisen jäljiltä'.

Mitsillä ajelin jonkun verran. Pisin reisu uloittui Imatralle kokoontumisajoihin viimeistä Imatra GP:ta katsomaan - velipojan kanssa kaksi päällä !